I hate everything about you, why do I love you ?

On ollut vähän hiljaista, anteeksi siitä!

No, loma siis oli ja meni, sain sen pirun autokoulunkin viimein pois alta.

Taisin tuossa joku postaus sitten sanoa, että on vähän pelottavaa kun on niin onnellinen. Silloinhan kaikki alkaa mennä pieleen, useimmiten ainakin.

No, minun elämässäni ei oikeastaan olisi mitään valittamista, mutta valitanpa nyt kuitenkin. Tämä aihe varmasti aiheuttaa päänsärkyä monille, minun pääni se saa jo räjähtämään.

Kuka osaisi sanoa, mitä pitää tehdä kun toisesta tuntuu, ettei jaksa? Olen siis kaukosuhteessa, mutta pisimmilläänkin matkaan menee junalla 2tuntia, joten itse en henkilökohtaisesi pidä matkaa kovinkaan pahana. Mutta kuten arvaatte, poikaystäväni on siis erimieltä.

"Haluaisin, mutta.. Haluaisin, mutta.. En haluaisi, mutta.."

Hän on alkanut minua kohtaan olemaan hieman, ilkeähkö. Tätäkin vain silloin, kun olemme erillämme. Siksi olen niin ymmälläni. Mitä hittoa minun tulisi tehdä?

Noniin mutta se siitä ja loput kirjeessä.

Tänään käytiin luokan kanssa katsomassa kirjastossa ollutta valokuvanäyttelyä, olinhan minä siellä kirjastossa piipahtanut aikaisemminkin mutten ollut koskaan katsonut sitä kunnolla. Nyt kun tein niin, rakastuin. Löysin heti kirjan jonka halusin lukea (okei, vähän useammankin mutta ei makiaa mahan täydeltä, niinhän?) joten marssin hommaamaan kirjastokortin. Kirjastotädeille oli pirunmoinen ongelma se, että kotikuntani on edelleen Savonlinna vaikka opiskelen tällä hetkellä Varkaudessa. Meinasi jos päästä paha sana mutta onneksi sain sen lätyskän ennen sitä.

Sitten kävin Lidlissä, tarkoituksenani oli ostaa vain maitoa mutta mukaan tarttui myöskin kaiuttimet ja meikkipeili.... Hupsis.

Kämpillä innostuin järjestelemään pöytiä jotta saisin poltella kynttilöitä ilman, että tarvitsisi pelätä liekin tarttuvan johonkin miljoonista pöydällä seilaavista papereista.

Tämä kuulostaa nyt tosi angstahtavalta, mutta loppu illan olenkin sitten vain istunut kynttilän valossa ja pohtinut tämän maailman menoa.

Nyt sammutan kynttilät, käyn pesulla, hautaudun peiton alle ja pakenen kirjojen maailmaan.

"How could we be wrong?"

The Devil was once an Angel

Viime viikko meni nopeasti, tulin tiistai-iltana kipeäksi ja isi haki keskiviikko aamuna minut kotiin sairastamaan. Oli ihan kivaa olla kotona monta päivää, vaikka itku kurkussa tutkailin Wilmasta kuinka minulle oli rapsahtanu 24 poissaolotuntia... Tuskaa myös aiheutti, kun en päässyt torstain treeneihin (tästä syystä minut haettiin Savonlinnaan, äiti ei jostain syystä luottanut, että sairastaisin rauhassa enkä menisi treeneihin).

But I'm back in business! Tuon yläpuolella olevan lumiukon ostin Lidlistä maanantaisella kauppareissullani. Siellä myydään jo täysillä kaikkea joulukamaa, tuo vain oli pakko saada koska suklaa. Ja on se ihan söpökin.

Myös miun hanskat ja säärisuojat tuli, jänskää!

Oon myös yrittäny olla sellasella pikadietillä.. En kylläkään usko, että se suinkaan toimii mutta sen purnukan ostin silloin Englannista joten ajattelin sen poikkeen syödä.

Toimi taikka ei, hyvää se on!

Oon tänään ollu aika ahkera, verrattuna siihen että v-käyrä hipoi pilviä. Oon piirtänyt tosi paljon, huvikseni ja koulua varten.

Tän päivän ja eilisen illan oikeestaan oon vaan itkua nieleskelly. Ehkä se johtuu kuun kierrosta, tai sitten ei.

Lähellä olevat itkupotkuparkuraivarit pelasti ihan muikee ylläripylläri yhden henkilön taholta, vaikkakin kyseisen henkilön takia meinasin ne raivaritkin saada.

Ainoa ikävä asia tässä on, että nyt miun pitää siivota täällä...

Iihihi nyt sain villasukatkin jalkaan!

Todellisuus on käsitteellistä

Oli ehkä ihana viikonloppu Joensuussa yhen ihanan luona. Käytiin sen porukoiden luona, saattoi ehkä hieman jännittää. Oli kiva keskustelu yöllä, kun makoiltiin sylikkäin. Saattoi alkaa koskea mahaan, kuin joku olisi puukkoa survonut sisuksiin.
Junassa tuli hirveän yksinäinen olo. Kun käppäilin pimeässä syysillassa kämpille ajattelin vain, etten halua tänne. Haluan mennä takaisin tai vaikka kotiin. Mutta ei tänne.
Suljin oven takanani ja pudotin laukut lattialle. Lipsautin pienen huokauksen. En minä täällä halunnut olla.
Se on aika pelottava, se tunne. Kun on onnellinen. Mietin, voiko se kestää? Vai hajoaako kaikki kohta? En halua ajatella sitä vielä, vasta kun on pakko.
Haluan vain nähdä sinut taas.

Let it breath

Olin tänään koulussa. Koulun jälkeen oli pitkä aika odotella, että pääsee treeneihin. Otin kämpästä valokuvia ja virittelin valoja seinälle. Miun viritykset ei oikein kestäny ja hermot alkoi mennä putoilevien teippausten mukana. Menin treeneihin, tuntui kuin kehkot olis kursiutunu kokoon.
Väsytti ja pöpökammoisena halusin pestä äkkiä jalat ja muutenkin päästä lämpimään suihkuun. Kävelin kämpille, hissille päästessäni huomasin, että sinne oli tulossa paljon ihmisiä. Alkoi ahdistaa, kun ne tuijotti. Oli pakko päästä ekalla pysähdyksellä pois, kävelin loput kerrokset.
Menin suihkuun, lihaksiin särki. Kietoutuessani pyyhkeeseen irvistin peilikuvalle. Jotenkin kummasti onnistuin poistamaan kaikki aiemmin otetut kuvat kamerasta ennen kuin sain ne siirrettyä koneelle. Otin kuvat uudestaan, mutten jaksanut niinkään panostaa niihin. Anteeksi.
Olisipa jo perjtantai.

Treenin jälkee, olin kyl odottanu et se maistuis vähä enemmä Danoninolle. Pöh.

Sohvaperunan paratiisi

Tämä odottaa, että saan siihen kuvat ja jaksan viritellä sen seinälle.

Ostin Ikeasta, tuoksuu hyvälle.

Sottapytty mikä sottapytty

Hyvin vähäisessä käytössä

Miun kämppis.

Miun retro alkovi.

Tunnelmaa.

Äiti osti ihunat tyynyt!

We don't have to worry about nothing

Kesä meni, syksy tuli. Uusi koulu alkoi. Oli muutto. Paljon asioita on tapahtunut, paljon tulee tapahtumaan. Olen ollut vähän laiska, jälleen kerran, kirjoittelemaan, mutta yritän taas vaihteeksi saada itseäni niskasta kiinni. Aiheina mm. hieman tästä miun kämpästä sekä tän hetkisestä koulusta ja sitä rataa.

Olenkohan minä ainut, jonka täytyi jo laittaa patterit päälle? Oli tosi kolkkoa lähteä tänään kotoa niin mukavan viikonlopun jälkeen. Sää ei myöskään saanut mieltäni paremmaksi, oli kylmä ja märkä.

Tiesin syksyn tulevan, silti se pääsi yllättämään, jouduin kaivamaan pirteän oranssit lapaseni mukaan ja hautautumaan lämpimään takkiin. Vielä kun saisin mummin neulomat villasukat varpaita lämmittämään.

Viikko on vasta aluillaan, silti päässäni pyörii vain yksi ajatus: Olisipa jo perjantai.

Aurinkoista palvelua!

Voitte painua perseeseen sen aurinkoisen palvelunne kanssa miun puolesta. Töissä on ollut kamalaa, sekaannusta sekaannuksen perään ja respan muijat palaa toivottavasti alimmassa helvetissä :D

Onneks enää 11 työpäivää äljellä, jihuu! Sitten pääsen jo vähän somistelemaan miun kämppää! Ootan sitä niin innolla! Tiiän kuitenki, että ku se lähtö koittaa ni en välttämättä haluiskaa lähtee pois isin ja äidin luota..

Itseinho ei oo hävinny mihinkää, on vaa nii kauheeta kattoo peilii ja nähä sellane pallo tuijottavan takasin.. Ja silti haluisin niin paljon kaikkea hyvää!

Erään herran pitäisi ehkä tulla taas vaihteeksi näyttäytymään täällpäin, joten silloin ajattelin leipoa jotain hyvää :p Jotain minkä kaa voi syödä suklaakastiketta ja kermavaahtoa!! Nomnomnom..

Sinänsä on ollut mukava kerrankin kuulla, kun joku puhuu rehellisesti. Jos välittää, ni hää sanoo että hää välittää ja niin edelleen.. Miula on vaan niin kauhee ikävä!

Hahaa!

Niinkuin sanoin, töissä on ollu kauheeta. Haluisin piirtää ja lukee ja kaikkee, mutten jaksa enää mitään! Katon telkkaa ja oon koneella, siinä miun sosiaaliset yhteydet tällä hetkellä..

Mutta onneks tää kohta loppuu! Viimoiset ponnistukset ja rahan keruu!

Oon ajatellu taas pitkästä aikaa alottaa kirjottaa, mutten oikein meinaa keksiä mitään hyvää juonta, ärh!

Nyt mie taas lopetan tän paskan jauhamisen ja haen ehkä jotain syömistä ihan vaan kasvattaakseni itseinhoani ja rasvakerrosta tuossa vyötäisillä, mutta kun on niin hyväää...

They just need excuse to suck our cocks

Juhuuuu vapaapäivä! Uhrasin sen siivoamaan koko kämpän lattiasta kattoon, ja kun porukat tuli kotiin sain kuulla, että ne oli vasta keskiviikkona tehny ihan saman. No, ainaki sain viimein oman huoneen siivottua.

Veikka lähti kavereiden kaa jonnekki mökille, porukat lähti meidän mökille. Ja täällä Karo yksinään kattoo Frendejä ja nauttii Ufoshottia. Tänään ote on lipsunu ruuan suhtee, lämmitin just valkosipuli patongin, mutta koska taas koko viikonlopun poljen kaupunkii ja takasi, oletettavasti vielä sateessa jeeee, ja siinä välissä juoksen töissä ympäri, annettakoon se minulle nyt anteeksi.

No, jotenki mie taas innostuin asioista ihan hirveesti ja tietenki just sillo niiden eteneminen vaihtaa suuntaa.

Ja nyt alkaa olla taas se aika kuukaudesta ku hermot on kireellä ja tunteet vetää yhtä vuoristorataa. Joten tällä hetkellä vituttaa ja itkettää ja on itseinho huipussaan.

Onneks aurinko sentää paistaa ja Ufoshotti on hyvää ja miula on huono viinapää :)