Todellisuus on käsitteellistä

Oli ehkä ihana viikonloppu Joensuussa yhen ihanan luona. Käytiin sen porukoiden luona, saattoi ehkä hieman jännittää. Oli kiva keskustelu yöllä, kun makoiltiin sylikkäin. Saattoi alkaa koskea mahaan, kuin joku olisi puukkoa survonut sisuksiin.
Junassa tuli hirveän yksinäinen olo. Kun käppäilin pimeässä syysillassa kämpille ajattelin vain, etten halua tänne. Haluan mennä takaisin tai vaikka kotiin. Mutta ei tänne.
Suljin oven takanani ja pudotin laukut lattialle. Lipsautin pienen huokauksen. En minä täällä halunnut olla.
Se on aika pelottava, se tunne. Kun on onnellinen. Mietin, voiko se kestää? Vai hajoaako kaikki kohta? En halua ajatella sitä vielä, vasta kun on pakko.
Haluan vain nähdä sinut taas.