maanantai 28. lokakuuta 2013

I hate everything about you, why do I love you ?

On ollut vähän hiljaista, anteeksi siitä!

No, loma siis oli ja meni, sain sen pirun autokoulunkin viimein pois alta.

Taisin tuossa joku postaus sitten sanoa, että on vähän pelottavaa kun on niin onnellinen. Silloinhan kaikki alkaa mennä pieleen, useimmiten ainakin.

No, minun elämässäni ei oikeastaan olisi mitään valittamista, mutta valitanpa nyt kuitenkin. Tämä aihe varmasti aiheuttaa päänsärkyä monille, minun pääni se saa jo räjähtämään.


Kuka osaisi sanoa, mitä pitää tehdä kun toisesta tuntuu, ettei jaksa? Olen siis kaukosuhteessa, mutta pisimmilläänkin matkaan menee junalla 2tuntia, joten itse en henkilökohtaisesi pidä matkaa kovinkaan pahana. Mutta kuten arvaatte, poikaystäväni on siis erimieltä.

"Haluaisin, mutta.. Haluaisin, mutta.. En haluaisi, mutta.."

Hän on alkanut minua kohtaan olemaan hieman, ilkeähkö. Tätäkin vain silloin, kun olemme erillämme. Siksi olen niin ymmälläni. Mitä hittoa minun tulisi tehdä?

Noniin mutta se siitä ja loput kirjeessä.

Tänään käytiin luokan kanssa katsomassa kirjastossa ollutta valokuvanäyttelyä, olinhan minä siellä kirjastossa piipahtanut aikaisemminkin mutten ollut koskaan katsonut sitä kunnolla. Nyt kun tein niin, rakastuin. Löysin heti kirjan jonka halusin lukea (okei, vähän useammankin mutta ei makiaa mahan täydeltä, niinhän?) joten marssin hommaamaan kirjastokortin. Kirjastotädeille oli pirunmoinen ongelma se, että kotikuntani on edelleen Savonlinna vaikka opiskelen tällä hetkellä Varkaudessa. Meinasi jos päästä paha sana mutta onneksi sain sen lätyskän ennen sitä.

Sitten kävin Lidlissä, tarkoituksenani oli ostaa vain maitoa mutta mukaan tarttui myöskin kaiuttimet ja meikkipeili.... Hupsis.

Kämpillä innostuin järjestelemään pöytiä jotta saisin poltella kynttilöitä ilman, että tarvitsisi pelätä liekin tarttuvan johonkin miljoonista pöydällä seilaavista papereista.

Tämä kuulostaa nyt tosi angstahtavalta, mutta loppu illan olenkin sitten vain istunut kynttilän valossa ja pohtinut tämän maailman menoa.

Nyt sammutan kynttilät, käyn pesulla, hautaudun peiton alle ja pakenen kirjojen maailmaan.




"How could we be wrong?"

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

The Devil was once an Angel

Viime viikko meni nopeasti, tulin tiistai-iltana kipeäksi ja isi haki keskiviikko aamuna minut kotiin sairastamaan. Oli ihan kivaa olla kotona monta päivää, vaikka itku kurkussa tutkailin Wilmasta kuinka minulle oli rapsahtanu 24 poissaolotuntia... Tuskaa myös aiheutti, kun en päässyt torstain treeneihin (tästä syystä minut haettiin Savonlinnaan, äiti ei jostain syystä luottanut, että sairastaisin rauhassa enkä menisi treeneihin).

But I'm back in business! Tuon yläpuolella olevan lumiukon ostin Lidlistä maanantaisella kauppareissullani. Siellä myydään jo täysillä kaikkea joulukamaa, tuo vain oli pakko saada koska suklaa. Ja on se ihan söpökin.

Myös miun hanskat ja säärisuojat tuli, jänskää!

Oon myös yrittäny olla sellasella pikadietillä.. En kylläkään usko, että se suinkaan toimii mutta sen purnukan ostin silloin Englannista joten ajattelin sen poikkeen syödä.

Toimi taikka ei, hyvää se on!

Oon tänään ollu aika ahkera, verrattuna siihen että v-käyrä hipoi pilviä. Oon piirtänyt tosi paljon, huvikseni ja koulua varten.

Tän päivän ja eilisen illan oikeestaan oon vaan itkua nieleskelly. Ehkä se johtuu kuun kierrosta, tai sitten ei.

Lähellä olevat itkupotkuparkuraivarit pelasti ihan muikee ylläripylläri yhden henkilön taholta, vaikkakin kyseisen henkilön takia meinasin ne raivaritkin saada.

Ainoa ikävä asia tässä on, että nyt miun pitää siivota täällä...

Iihihi nyt sain villasukatkin jalkaan!