Ei pysty, liian hapokasta!

Tuo yllä oleva kuva olisi niiiin totta, ellei tänään olisi ollut miun eka työpäivä ja miula olis ollu täällä joku, jonka kaa halia. Vaan kun ei miula ollu ketää ja tänään olikin miun eka työpäivä. Tottakai, juuri silloin vettä tulee taivaalta kuin saavista kaatamalla. Voin rehellisesti ja kaunistelematta sanoa, että kyllä pikkuisen vitutti. Anteeksi, kaunistelin hieman, vitutti, ja vitutti rankasti!

Pojot siitä, että miun ei tarvinnu taluttaa yhen yhtä niistä lukuisista mäistä, joita matkan varrella on. Menin siis pyörällä 7km matkan. Eikä edes itkettäny, toisin kun luulin!

Sateen ääni on kyllä ihanan rauhoittava.. Sade on ihanaa niin kauan ku mie voin pysyy sisällä.

Tänään sain myös tietää, että huomenna pääsen huomenna katsomaan miun tulevaa kämppää, hieman jännittää!

Tänään sain myöskin tietää, että nautiskelen viikonloppua siivoamalla muiden paskoja pois. Ah ihanaa.

Näkökentässä kuitenkin häämöttää työporukan päättärit ja palkkapäivä, joten enkohän noiden voimalla selviä! Viikonloppua saattaisi tietysti piristää eräs henkilö..

Perjantai miula on vapaa, ja koska en töissä saa siivota tarpeeksi, ajattelin siivota kotonakin. No, ainakin oman huoneen, se olisi tavoite. Ajattelin ehkä myös leipoa vanilijalettuja, nam nam. Jos vain joku niitä sitten tulisi syömään.

Oon yrittäny ettiä itelleni uusia kenkiä, kaikki miun tennarit kun tuppaa hajoamaan.
Himoitsen itelleni myöskin sellaisia niittirintsikoita, ne olis niin äly makeet! Äiti ja isi saattaa olla toista mieltä, mut eipä heidän tarvia niitä päällensä laittaakaan.

Eipä tällä kertaa paljon muuta.