Nauran aina, vaikkei niin naurattaiskaa ja nyt ei kyllä naurata

Tiistai:

Mentii siis bussilla Newporttii koska meitä maanantaina pyydettii käymää siellä. No bussimatka eii tuottanu ongelmia, mut sit ku piti lähtee kouluu ettii ni voi pyhä sylvi sentää.. Jos miut laitettas kartan kaa keskelle ei mitää ja sanottas, et omin avuin on tultava pois ni maatuisin varmasti sinne mettää. Meillä oli kuvalliset reittiohjeet annettu eikä siitä silti tullu yhtään mitään! Lähettii eka väärää suuntaa mut onnistuttii kuitenki ajoissa löytämää perille.

Koululla meitä tuli vastaan Gilly, joka sitten kerto vähä kaikista säännöistä ja meidän työpaikoista. Miun kohalle ku tultii ni korvaan värähti vähä ikävästi "ja" sana yhen hoitolan jälkeen. Olin sillee "Sorry?" Gilly sit toisti molempien hoitoloiden nimet ja katto minuu odottavasti mut miun aivot ei vaa tahtonu rekisteröidä sitä tietoo, et yhen hoitolan sijaan oon kahessa. Gillyy alko naurattaa, ku näytin niin säikähtäneeltä, mut oikeestaa oon ilone et näytin siltä, sillä ajattelin vaa että- WARNING!! Ohjelma sisältää karkeaa kielenkäyttöä, kaikki opettajat ym. voisivat mielellään skipata seuraavan lauseen yli- ei ny jumalauta miks helvetissä miut on kahteen paikkaa pitäny laittaa ei vitujen kevät mitä vitun järkee siinä on ei vittu!
Gilly sitte lähti näyttää meille ne meidän työpaikat, eikä kumpikaa miun työpaikoista oo siinä kaupungissa missä asun, mikä on siis Ryde. V-käyrä oli kieltämättä huipussaan siinä kierroksen aikana, mutta tasaantu sitten sitä mukaa, kun aikaa kulu..

Siinä käppäillessä ehti sitten hyvin silmäillä tätä kauppatarjontaa, enkä voi muuta todeta kuin sen, että tuskin tuhlaamine tuottaa ongelmia. Valinnan vaikeus on toine juttu sit.

Keskiviikko:

Eka työpäivä Melville Hall Hotell'sin Utopia Spa'ssa Käppäilin Ryden linja-autoasemalle ja jäin odottamaa bussia siihen pysäkille, jossa lukee Sandown. Bussi pörähtää paikalle ja Karo nousee kyytiin sen kummemmin katsomatta, mitä siinä bussissa oikein  luki. Jossain vaiheessa tuli sit epäillys, et nyt mennään väärään suuntaan. Menin kuskin luo ja kysyin, meneekö tää bussi Sandownii. "Ei tää sinne mee, siun pitää jäädä Tescon kohalla pois ja vaihtaa bussia" ...
Fiilikset oli huipussaan. Itkua pidätellen sit ootin ikuisuuden sitä toista bussia ja kun se viimeinn tuli niin kello oli jo 08.48 ja piti 09.00 olla perillä. Eikä sekää riittäny, vaa bussi kierti kaikki maholliset jumalan selän takana olevat kylät, en pystyny mitenkää nauttimaa mahtavista maisemista kun tiesin, että myöhästyisin ekana päivänä ja vielä tosi pahasti. Jännitti sekin, että osaisinko jäädä oikealla pysäkillä pois, kun bussikuski ei suostunut pysäyttämään ilman, että painaa stoppia vaikka pyysin. Enhä mie tienny millo miun piti sitä pirun nappia painaa. Onneks oli onnea matkassa ja osasin oikeessa kohassa jäädä pois. Paha olo kuitenki kasvoi hirmuisesti siinä mäkeä ylöspäin käpötellessä, ja kun viimein pääsin respaan ja selitin kuka olen ja mitä täällä teen niin purskahan itkuu. Respan tyttö tuijotti vähä säikähteenä ja kysyy oonko kunnossa ja haluunko käydä vessassa. Meikäläine vaa inisee vastaukseks ja viipotan vessaa, jonne olisin halunnu jäädä koko loppu päiväks. Olin sairaan äkäne siitä, et tää oli tehty miule nii hankalaks. Vaihoin siinä sit työvaatteet päälle ja köpöttelin takasi respaa ja sieltä takahuoneesee. Oli tosi kiva mennä sinne laitettujen naisten joukkoo ja esittäytyä, ku silmät oli iha punaset ja hiukset oli karannu ponnarista ja sojotti joka helvetin ilmansuuntaan..

Selvisin kuitenki päivästä hengissä mutta illalla olin kyllä niiiiin puhki! Yhtää ei innostanu tieto siitä, et huomenna pitäis lähtee taas eri kaupunkii ja eri hoitolaan..

Torstai:

Menin 10 töihin ja olin siellä jopa 30min etuajassa! Olin Utopiasta saanu mustan työtakin lainaan, jotta sulautuisin paremmin joukkoon. Niin kun täällä päin mualimoo kosmetologeilla on tummat työasut krhm, vink vink.... Siellä minuu sitten opasti Vicki, näytti kaikki paikat ja kerto käytännöistä ym. Sain sitten kattoo ku paikan omistaja Yolanda teki yhdelle työntekijöistä, Natalialle, kulmakarvahoidon. Ihan kunnon työ se olisin, väri sutattiin reilusti kulmien yli ja karvoja otettiin ylä- ja alapuolelta vahalla monta kertaa, sitten pinseteillä ja vielä sillä jännällä lanka systeemillä. Aikaa menee kuulema parhaillaan tunti. Sitä katsellessa tuli kyllä sellainen tunne, et tuollasen ihmeen sais kyllä miunki kulmille tehdä! Yolanda vähän sellaista jo lupaili...
Sitten sain myöhemmin kattoo, kun siellä laitettii huone suihkurusketusta varten valmiiksi. Nyt on myös korvakynttilä hoito katottuna, hauska :D

Omia välineitä en kuulema tarvii, turhaan ne nyt on tuolla laukussa sitten painoa tuomassa mutta noh, aina ei voi voittaa :D

Tänää olin taas Utopiassa ja miule on kuulema hirveen vaikee keksii tekemistä, niimpä mie arkistoin koko päivän papereita.. Huomenna meen sitten taas Beautyfy'in, kyllä, mie oon lauantaisin töissä. Saa nähä, mite se päivä menee.. Heillä on kuulema kiirettä lauantaisi ni voivoi mihi lie se Karo ny taas joutuu.. :D

Kauppoja ei vielä oo ehtiny kiertää, eikä vielä niitä pubejakaa mutta eihä tässä vielä mikää kiire ole!!

~ Liinukka

Here I am Isle of Wight!

NONIIIIN viimeinkin tulee kirjoiteltua tänne! Eilen siis saatiin aikaiseksi kysyä, mitenkä se netti toimii ja voi halleluja sitä tunnettä, kun se saatiin toimimaan!

Eli miun matka alko jo lauantaina, kun koko perhe lähti minuu saattamaan Korsoon pikkuserkkujen luo, koska sain sitten pikkuserkkujen aidiltä maanantaina kyydin kentälle. Sunnuntaina sitten muu perhe lähti jo kotia ja pikkasen jäin surkeena kattomaa perää, mut onneks oli sen verra tekemistä, ettei sitten kaheemmin joutunu miettimään ikävää :D

Maanantaina sitte alko jo jännittää ihan perhanasti, varsinki ku miule sanottii ettei tietokonelaukkuu saiskaa ottaa matkustamoo mukaa. No fiksuna muksuna sitte tungin koko höskän matkalaukkuun ja toivoin, et ei tulis ylipainoo. Tuuria oli mukana, sillä laukku painoi JUST sen 23kg... Pitää osa tavaroista lähettää rahtikuljetuksena edeltä menee kotia, ettei paluu matkallakaa tulis sakkoja, mutta sen tietokoneen siis olis saanu ottaa sinne matkustamoon. Aina oppii uutta!

Matka meni siis hyvin, vaikka lento oliki hieman myöhässä kun lähtölupaa ei herunut, mutta korvat ei menny lukkoo eikä paniikkiakaa tullu. Kentällä liikkumine oli tosi  hektistä ja Timppa-opo onnistu meille löytää onneks oikeen takikuskinki. Kaikki tuntu voivottelevan miun laukun painoa, vaikea ymmärtää miksi..

Meidät jätettii siis lautalle ja siinä sit madeltii mantereelta toiselle mantereelle, jossa meitä sitten oltiin vastassa.
Isäntäperheen äiti Julie oli meitä hakemassa ja saatiin sitten ruokaa ja asettua rauhassa taloksi :)

Lisään tähän vielä pari kuvaa ja kirjoitan huomenna sitten ajan kanssa ja kunnolla näistä parista päivästä ja tunnelmista!

Eli huomiseen!!

~ Liinukka

It's my heart you're dealing with, you know

Heipähei! Tässä on taas vierähtänyt tovi, mutta eipä minulla ole ollut mitään kummoista kerrottavaakaan..

Tosin sen verran on sattunut, että en halunnut koulussa käydä kylpylähoitoja ja minun piti saada ne hyväksiluetuiksi MUTTA meidän ihana opomme olikin sössinyt minun kurssit ja sanoi vaan tyynesti, että täältä puuttuisi neljä kurssia...

Olisi tehnyt mieli vedellä pitkin korvia.. Paistinpannulla..

Mutta ei hätää, pitäisi vain jaksaa ahkeroida kotona niin saa kurssit tehtyä. Valitettavasti ne on tylsiä kirjallisia tehtäviä :c

Mutta sitten itse asiaan, josta meinasin tänään hieman valittaa, sorge :)

En ole oikein saanut selvyyttä siihen, missä sen Lockwoodin kanssa oikein mennään. Enkä oikein viitsi olla koko aikaa kyselemässäkään, sillä en halua ärsyttää häntä ja tuntuu ettei hän oikein välitä "liimautuvista" tytöistä.

Miksi sitä pitää katsoa liikaa romanttisia komedioita? Tai mitä vaan missä elämä tuntuu olevan ihanaa, vaikka tulisikin vastoinkäymisiä. Tuntuu jotenkin, että romantiikka on kokonaan kuollut No jos ei ihan kuollut niin se on erittäin uhanalainen laji ja pitäisi rauhoittaa.

Kaikki tuntuu nykyään olevan lähes kokonaan yhtä one-night-stand-meininkiä.

Haluan, että poika näyttää minulle, että hän välittää. Että ei halua menettää. Että haluaa. Taistelisi minusta. Tai jotain sellaista kumminkin.

Että uskaltaa näyttää tunteet kaveriporukassakin. Edes jokin pieni ele. Kädestä pitäminen on liian aliarvostettua. Ja pelkkä pusuttelu. Makoilla vain toisen kainalossa.

Nyt on alkanut tuntua siltä, että olisin yksin. Haluaisin niin kovin vain olla jonkun kainalossa ja kuunnella jonkun sydämen sykettä. Tai en, en_jonkun_, vaan hänen. En halua, että hän lipsuu luotani pois.. Vaikkei hän varsinaisesti ole luonani edes ollutkaan.

En tiedä mitä tekisin. En osaa tehdä mitään edistääkseni asioita. En vain malttaisi niiden mennä pelkästään omalla painollaankaan.

En kylläkään tiedä, uskonko mihinkään tosi rakkauteen. En vain jotenkin pysty uskomaan siihen, nykyisin avioero on niin yleinen. Haluaisin ehkä joskus naimisiin, mutta toisaalta en koska ero tulisi kumminkin. Tiedän, tosi pessimististä, mutta niin se vain taitaa olla. Naimisiin mennään herkästi ja erotaan yhtä herkästi.

Kotona se on alkanut myöskin näkyä, porukat ovat olleet kimpassa minun ikäisestä asti, mutta nyt tuntuu kuin kaikki tämä olisi vain, niin kuin, ylläpitoa. Ei enää suurta rakkautta toista kohtaan. Vaan kun kerta ollaan naimisissa ja ollaan mukuloita pyöräytetty, niin pyöritetään nyt tätä arkea sitten parina.

On vain jotenkin vaikea kuunnella, kun toinen ei ole tyytyväinen puolisoonsa. Jos alkaa ajatella noin, olisi syytä ehkä sitten erota.. En tosin ikinä ajatellut, että minusta tulisi avioerolapsi, mutta kaikki on mahdollista.

Alkaa kyllä tuntua jo siltä, että kohta voisi muuttaa omilleen. Ei vielä. Mutta kohta.

Huomenna minulla on kampaaja! Koululla tosin eli opiskelija tekee mutta toivottavasti hiukset pysyy kuitenkin päässä ja tulee toivottu lopputulos :D

Toivottavasti tästä viikosta tulisi parempi kuin edellisestä, tiistaina ajattelin lähteä ensimmäistä kertaa opiskelijailtaan, ja jos sitä viikonlopuksi saisi mukavaa tekemistä...

Kunhan sinne asti ensin ehditään..

~ Liinukka

Put up your hands and say :"I don't wanna be in love"

Hóla pörriäiset!

En ehtinyt tänne postailla mitään joulun jälkeisiä tunnelmia enkä uudenvuoden suunnitelmia kun nekin vaihtuivat vähän väliä :D

Välillä mentiin ihan suunnitelman mukaan ja välillä kaikki meni läskiksi ja suunnilleen jo itkua väänsin tähän tyyliin:"EN VITTU IKINÄ ENÄÄ SUUNNITTELE PASKAAKAAN ETIKÄTEEN KU MIKÄÄ EI SILLO ONNISTU MUT VITTU PAKKO SUUNNITELLA KU EN OSAA OLLA SPONTAANI VITTUPERSESUTISAATANA"

Olen ihana, tiedän.

No suunnitelmat kuitenkin onneksi onnistuivat ja lähdin perjantaina kohti Helsinkiä jostai sitten lauantaina lähdettiin isommalla porukalla kaverin isovanhempien ratoksi (riesaksi) mökille.

Voin sanoa, että oli aivan helvetin hauskaa!! En muista milloin oikeasti olis viimeksi ollut niin hauskaa, sai vain nauttia seurasta ja pääsin Locwoodin viereen nukkumaan hihi tuitui<3

Jotenkin nauran itselleni, kirosin kaikki miehet maanrakoon ja ajattelin, että vitut en enää ikinä ihastu..
Vaan kuinkas sitten kävikään, lähti sydän lätkimään.

Jotenkin on vain sellainen tunne, että huonosti käy.

Siellä mökillä kaikki oli jotenkin ihanaa, mutta kun lähdettiin pois niin se oli kuin ei mitään.

Jos tämä ei etenekään mihinkään niin tulee aika hyväksikäytetty olo.
Ja ennen kaikkea typerä olo, miksi sitä uskookin sen mitä kaipaa/haluaa..

MUTTA vuosi siis vaihtui mukavissa merkeissä, poitsut poksautteli 80 euron edestä raketteja taivaan tuuliin ja olen niin iloinen, ettei mukana ollut minun rahoja :D Seisoin vaa paniikissa kattomasa niitä ja jotenkin odotin, milloin sellane poksahtaa jonku silmää tai kenen pää repee irti.. Onneksi kaikelta tältä vältyttiin :)

Kaikilta vahingoilta ei niinkään..

Älkää kysykö, ei mitään hajua mistä kaikki nuo on tullu..
Tapaturma altis lapsi, voivoi..

Asiasta kukkaruukkuun, haluan uuden puhelimen mutta kun en tiedä mitkä on hyviä jajajaajjajaja.....

Pikkuveli toisen muijan tänne WOOOOOW!

Noniin älkää ihmetelkö, tässä mennään vajaan kolmen tunnun yöunilla että antakaa vammaisuuteni anteeksi :D

Mittee järkevöö e ennee keksihe tähä ni jos myö sit pallaillaa teijän kaa :)

~ Liinukka

All i wanted for Christmas was you

Helou taas pörriäiset!

Tänään ajattelin vähän fiilistellä jo niin lähellä olevaa joulua! Uskaltauduin jopa tuonne pakkaseen vähän räpsimään meidän jouluvarustuksestamme kuvia! Toki otin muutamia sisältäkin :)

Tänään kävin mummoa auttelemassa joulusiivouksessa, nopiasti saatiin hommat tehtyä ja tuli niin hyvä mieli, kun mummo oli tyytyväinen!
Isi ja veikka tulivat sitten nappaamaan kyytiin, oli kuulema miun lahja käyty ostamassa ;o

Tuollasia tonttuja mein pihalla vilistää!

Tänään en sitten liioin muuta tehnyt, laskin perseeni sohvalle ja siinä se melko hyvin pysyikin sitten.

Home <3

Huomenna mennään käymään haudoilla täällä ja maanantaina, eli aattona, mennään mummin ja ukin luokse eri paikkakunnalle ja käydään siellä sitten mummon, ukin, isoisovanhempien ja serkun haudoilla.. Toivottavasti tulisi mukava joulu!

Kuusi koristeltiin meidän perinteiden vastaisesti jo eilen, kun yleensä ollaan koristeltu se vasta aattoaamuna samalla kun katsotaan Joulupukin kuumalinjaa. Se ei vaan tuntunut samalta, mutta kivaa oli!!

Vähän jänskättää milloin tuo meidän pienipoika menee ja kusee sen kuusen juuree.. :D So far so good!

Loma kyllä itseasiassa olisi voinut alkaa vähän paremmin.. Kotona oli hieman kireä tunnelma ja illalla kysyin viimein entiseltä bf:ltä, että otatko vai jätäkö että tää on/off-suhde alkaa riittää.
No ei hää ottanu joten sai itkee taas silmät päästään.

Noh, uusivuosi jos toisi jotain mukavaa tullessaan.

Viljo ei innostunu mallina olemisesta

Huomenna sitten ajattelin tehdä joulukynnet! Ihanaa kun kynnet on vähän kasvanut, ne on asiakaspalvelun takia pitäny pitää tooosi lyhyinä. Sitten autan äitia leipomaan jonkun glögihyydyke kakun? Ei mitään havaintoa mikä se on mutta kai se huomenna selviää :D

Eipä tässä sitten muuta, varmaan joulun jälkimainingeista ja uudenvuoden suunnitelmista sitten vähän lähempänä!

~ Liinukka

Who wants babies when you can have dogs?

Heipähei kaikki pörriäiset!

Loppuviikosta minulle ei tapahtunut oikeastaan mitään, koulussa oli asiakaspalvelua ja kotona, noh, olin vain.

Perjantaina meille tulikin sitten serkun koira hoitoon muutamaksi päiväksi, Hula-corgi!

Meno onkin sitten ollut aikamoista, Hula kun on jo pari vuotias ja meidän Viljo-kulta 7kk, joten vanhempi tietysti komentaa nuorempaa. Pelkäsin kyllä itseasiassa paljon pahempaa, parit vierailut kun eivät ihan niin hyvin sujuneet.. :D
Noh, nyt ei ollut serkku mukana joten sai vapaasti komentaa jos Hula syyttä suotta alkoi Viljoa näykkimään :)

Hyvin ne yhdessäkin osaavat leikkiä, jos vain tahtovat. Omaa ruokakuppiaan Hula kyllä melko raivokkaasti puolustaa, kuka nyt haluaa vierestä katsoa kun kaveri syö omien sapuskojen lisäksi toisen ruuat!

paljo kuva en vintiöistä ja heidän leikeistään ole onnistunut saamaan, olen suurimmaksi osaksi ollut mukana leikkimässä ja samalla vähän vahtimassa, ettei tule tappeluita.

Muutamia otoksia kyllä sain :)!

Melkein tuli jo tappelu..

Meidän poikako perso ruualle.. Pyh...

Tänään eno tulee hakemaan Hulan kotiin, vaikka hiljaista hetkeä tuskin on kovin montaa kappaletta tullut, kyllä tuota Hulaa taitaa pikkuisen ikävä tulla :(

Sain Hulasta hyvän videon kun se pallotteli iskän kanssa, mutta tämä ei anna miun laittaa sitä tänne -__-''
Laitan sen joku toinen kerta jos saan sen toimimaan ja/tai muistan!

Edellisessä postauksessa mainitsin, että soitan Tyler Lockwoodille, no herra päättikin sitten puolilta öin soitella minulle päin, hieman hihhulipäissään olis tulossa pienistä häistä :)

Jotenkin tämä saa minut hieman, hämmentyneeksi. Yhtäkkiä viikossa hän haluaakin puhua joka päivä vaikka on mennyt kolme kuukautta ilman pihahdustakaan?

Olisi mukava saada hieman selkoa asioihin, kun tuo eksäkin vielä kuitenkin pyörii kuvioissa mukana.

Voi kun olisin strutsi ja voisin vain työntää pään hiekkakasaan!
No, onhan tuolla ulkona lunta sen hiekan sijasta...

No ollaanpa sitä muikeana!!!

En kyllä halua olla kenenkään ajanvietettäkään.. Sitä joko tykkää tai ei.

Mutta palaillaan taas pörriäiset!

~ Liinukka

If I can't be 17 forever, can I be 19 forever?

Hei kaikille!!

Tässä aikaa vierähti reilu kuukausi ennekuin sain aikaiseksi jälleen kirjoittaa.

Tänään on siis maaginen 12.12.12, minun syntymäpäiväni. Happy birthday to me!
Johan tässä on tarpeeksi kauan eletty, että antaa sen maailmanlopun nyt sitten tulla :D

Minulle ei liiemmin ole tapahtunut tässä mitään kummia, joululomaa tässä innolla odottelen ja lahjat olen melkein kaikille jo ostanutkin. En tosin kerro mitä ;)

Syntymäpäiväni ei ole kovin juhlimisen arvoinen, omat vanhemmatkin tuntuivat sen parissa päivässä unohtaneen, lahjan kun antoivat jo maanantaina (äiti ei malttanut odottaa..).

Huvikseni mietin, kuinka moni olisi edes muistanut koko merkkipäivää, jos se ei olisi lukenyt Facebook'issa :D
Moni tuntuikin sanoneen: "Onneksi on tuo Facebook!"

En minä mitään juhluis olisi edes halunnut, mutta kyllähän se muistaminen aina mukavalta tuntuu. Varsinkin kun kuuntelee, miten kaverit innoissaan haluavat juhlia toisen tutun synttäreitä mutta jotenkin minun päiväni ohitetaan kokonaan.

Noh, juhlin sitten perjantaina juustonaksupussin kanssa.

Eli siis sain äidiltä ja isiltä maanantaina synttärilahjan! Uudet ihanat oranssit lapaset, joista en tosin jaksanut kuvaa ottaa.. Mutta Seppälästä ilmeisesti olivat :D

Seppälästä taisi kaikki muukin otta, aivan ihanat vaaleanpunaiset pörröiset töppöset ja suuuuuri, pehmeä vaaleanpunainen huppari!

Nuo töppöset ovat tosi lämpimät, ei ainakaan varpaita pääse paleltamaan!
Huppari on myös aivan ihana päällä, olenkin tässä joka päivä kotiin päästyäni kiskaissut nuo päälle ja ah!

Tänään kuitenkin juhlin syntymäpäivääni sen verran, että lähden kahden kaverin kanssa katsomaan Hobittia!
Innolla odotan, rakastan Lord Of The Ringsiä ja sen hahmoja, ihana nähdä Orlando taas iki-ihanana Legolasina ;)

Illalla täytyisi sitten vielä suihkuun raahautua ja soittaa sitten eräälle Tyler Lockwoodille ;)

Nyt tosissani_lupaan_ettei postaus väli veny näin pitkäksi!!

Mutta hetkeksi näkemiin!

~ Liinukka